Yleisesti ottaen kasinoilla pelattavat rahapelit ovat tuuriin eivätkä taitoon perustuvia pelejä. Perinteisissä pöytäpeleissä, kuten blackjackissa ja ruletissa, on pelaajan hieman enemmän mahdollista vaikuttaa pelin tapahtumiin. Erityisesti strategioissa käytetään apuna erilaisia panostusmenetelmiä, joiden on pelimatematiikan siivittämänä tarkoitus auttaa pelaajaa voittamaan. Miten se on mahdollista ja mitä heikkoja kohtia strategioissa voi olla? Tässä bloggauksessa kerromme lisää aiheesta.
Huomaathan, että kirjoitus sopii ennen kaikkea heille, jotka tuntevat jo ruletin säännöt ainakin pääpiirteissään. Jos sinä et ole vielä vihkiytynyt pelin saloihin, mutta aihe kiinnostaa, tutustu ihmeessä peliin ja palaa sitten tähän artikkeliin! Pöytäpelien jo valmiiksi korkea palautusprosentti voidaan näiden strategioiden avulla nostaa jopa yli sadan – ainakin teoriassa. Nyt käydään läpi matemaatikoiden ja muiden pöytäpelaajien vuosien saatossa kehittämistä strategioista kuuluisimmat!
Strategioiden käytöstä käytännössä
Rulettistrategiat eivät ole sama asia kuin esimerkiksi korttien laskeminen blackjackissa, eli niiden käyttäminen ei ole laitonta tai kiellettyä. Jotkut kasinot eivät tavasta pidä, ja onhan kasinollakin oikeus valita asiakkaansa. Kenties helpoiten testaat erilaisia panostamiseen liittyviä strategioita nettikasinolla, jossa et voi saada pelinjakajalta vihaista katsetta. Samalla voit rauhassa muistella strategiaan liittyviä piirteitä ja vaikkapa luntata vähän! Muista, että jos valitset jonkun strategian, siinä on pysyttävä. Jos vaihdat menetelmää kesken kaiken, strategia ei voi toimia.
Martingaalistrategia (Martingale)
Martingaalistrategia lienee se ruletin panostusstrategioista kaikista kuuluisin. Se on vedonnut varmasti satoihin tuhansiin pelin pariin syventyneihin rulettifaneihin, ja moni onkin tätä jo kokeillut käytännössä. Mikä on martingaalin perusidea, miksi se on teoriassa varmasti voittava ja mihin se voi kompastua?
Tässä strategiassa pelaaja panostaa kohteita, joissa on voitonmaksu suhteella 1:1, eli esimerkiksi värille tai parillisille ja parittomille numeroille. Hän tuplaa panoksensa aina kun häviää ja palauttaa sen alkuperäiseksi aina kun voittaa. Kun hän lopulta voittaa, on taskussa alkuperäisen panostusyksikön verran voittoa. Esimerkki:
- Pelaaja panostaa punaiselle 2 €. Tulee musta.
- Pelaaja panostaa punaiselle 4 €. Tulee taas musta.
- Pelaaja panostaa punaiselle 8 €. Tulee yhä musta.
- Pelaaja panostaa punaiselle 16 €. Tulee punainen.
- Pelaaja voittaa nyt 16×2 = 32 €.
- Pelaaja on panostanut 2+4+8+16 = 30 €.
Pelaaja voittaa siis alkuperäisen panostusyksikkönsä (2 €) verran varmasti, sillä tämä strategia toimii teoriassa myös tuli tappioita kuinka monta tahansa. Kuulostaako uskomattomalta? Varmasti, jos et ole ennen kuullut tästä strategiasta. Totta se kuitenkin on!
Ongelmaksi tulevat tällä strategialla lähinnä pitkät tappioputket. Vaikka voi kuulostaa uskomattomalta, että häviäisit vedon sanotaan yli kymmenen kertaa putkeen, niin jossain kohtaa niin käy vääjäämättä. Silloin tarvitsisit jo melkoisen kassan jatkaaksesi vetojen lyömistä, eli rahasi voivat loppua kesken panosten kasvaessa eksponentiaalisesti. Myös panostusrajat voivat tulla vastaan ennen kuin kassa. Tätä strategiaa kannattaa silti ehdottomasti kokeilla, jos haluaa testata onneaan tappioputken välttämisen suhteen, sillä eihän sellainen varmasti heti ole tulossa. Kaikkiaan martingale-strategia on hieno osoitus ihmisen tavasta keksiä kaavoja simppeleihinkin peleihin. Teoriassa se on aidosti voittava, käytännössä asia voi olla hieman toisin.
d’Alembert-strategia
Tämä strategia on ranskalaisen matemaatikon mukaan nimetty. Kyseessä on käytännössä edellä esitellyn martingaalistrategian maltillisempi versio. Tässä panos ei kasva moisella hurjalla kertoimella vaan ainoastaan tietyn yksikön verran. Se on stressaavan pelaajan kannalta hyvä juttu, sillä panos ei voi kasvaa aivan huimiin mittasuhteisiin, vaikka tappipoputki olisi pidempikin. Ongelma on siinä, että tämä ei ole samalla tavalla ”paperilla voittamaton” strategia kuin martingale. Kyseessä on samantyyppinen strategia, mutta idea ei ole kuitenkaan matkia sen ”varmaa voitokkuutta”, sillä siihen tämä strategia ei yksinkertaisesti pysty. Esimerkki:
- Pelaaja panostaa punaiselle 5 €. Tulee musta.
- Pelaaja panostaa punaiselle 6 €. Tulee taas musta.
- Pelaaja panostaa punaiselle 7 €. Tulee yhä musta.
- Pelaaja panostaa punaiselle 8 €. Tulee punainen.
- Pelaaja voittaa nyt 8×2 = 16 €.
- Pelaaja on panostanut 5+6+7+8 = 26 €.
Pelaaja on siis tämän tappioputken jälkeen häviöllä, vaikka osuukin vetoonsa lopulta. Tämä strategia luottaa siis tuuriin siinä mielessä, että lopulta tappioputkia ei olisi kovinkaan paljon, vaan pelaaja pystyisi myös saamaan onnistumisia. Se tarjoaa pienen, ihan kivan lisävivahteen ruletin pyöräyttelyyn.
Martinez-strategia
Kaksi edellistä strategiaa olivat hyvinkin matemaattisia, kun taas niin sanotun Martinez-strategian on kehittänyt lakimies nimeltä Andreas Martinez – mistä se sitten kertoo vai kertooko mistään? Joka tapauksessa Martinez-taktiikka on tyystin toisentyyppinen kuin edellä mainitut. Minkäänlaisia varmoja voittoja ei tämänkään kanssa ole luvassa, vaan kyse on hauskanpidosta. Vinkki: se on hauskinta live kasinolla!
Martinezissa hyödynnetään sitä faktaa, että rulettipöydässä on 36 numeroa. Ennen pelaamista pelaaja miettii itselleen sopivan pelibudjetin, olkoon se tässä esimerkissä helppouden vuoksi 108 €. Sitten hän yksinkertaisesti panostaa valitsemalleen numerolle 36 kertaa putkeen saman summan, esimerkissä 3 €. On hauskaa seurata, tuleeko voitto session aikana kerran, kuten sen matemaattisesti pitäisi, tuleeko se useamman kerran vai jääkö voitto kenties kokonaan tulematta. Jos voitto tulee session alkuvaiheessa, pelaaja voi myös lopettaa kesken kaiken ja jäädä voitolle tai jatkaa pelisessiota muuten vain.
Kääteinen martingaalistrategia (anti-martingale)
Palataan vielä alussa esiteltyyn rulettistrategioiden kuninkaaseen, martingaleen. Siitä on kehitetty hauska muunnelma, anti-martingale, joka toimii yksinkertaisesti päinvastoin. Panos tuplataankin siis aina voittaessa ja palautetaan alkuperäiseen hävittäessä. Idea on, että panokset eivät pääse kasvamaan turhan suuriksi, ja voittoputkista otetaan kaikki irti. Tärkeää on lopettaa ajoissa, kun ollaan sopivasti voitolla. Esimerkki:
- Pelaaja panostaa punaiselle 2 €. Tulee punainen.
- Pelaaja panostaa punaiselle 4 €. Tulee taas punainen.
- Pelaaja panostaa punaiselle 8 €. Tulee yhä punainen.
- Pelaaja panostaa punaiselle 16 €. Tulee vielä kerran punainen.
- Pelaaja voittaa nyt 16×2 = 32 €, vaikka on tarvinnut alkupanokseen vain 2 €.
Tässä tilanteessa pelaajan tulisi miettiä, haluaako hän jatkaa panostamista vielä. Jos hän jatkaisi ja voittaisi, olisi alkuperäinen panos noussut jo 32-kertaiseksi. Jos hän häviäisi, olisi hän periaatteessa hävinnyt vain alkuperäisen 2 €, ei sen enempää. Kaikki perustuu siis voittoputkiin, joista saatavan hyödyn pelaaja pyrkii optimoimaan. Tämä on varsin hauska ja riskitön tapa panostaa ruletissa.
Oikeasti voittavin tapa?
Osa edellä esitellyistä strategioista on tarkoitettu yksinkertaisesti hauskanpitoon, osa taas sisältää teoriassa mahdollisuuden varmoihin voittoihin. Kaikissa on kuitenkin ongelmansa, jotka estävät ihkaoikeasti varmat voitot. Mikä on paras tapa pelata rulettia?
Vastaus: kaikki kerralla. Pelissä on talon etu, ja mitä vähemmän pelaat, sitä pienempi on lopulta talon etu. Tätä ideaa noudatti Ashley Revell, joka myi 2004 koko omaisuutensa, panosti sen yhdelle kierrokselle ja voitti. Tämä on toki melko äärimmäinen temppu, jota emme suosittele kokeilemaan hetken mielijohteesta!
Se, että talolla on aina etu, ei kuitenkaan tarkoita, että pelaamisen parissa ei voisi pitää hauskaa ja tuurin käydessä voittaakin! Valitse suosikkistrategiasi tai pelaa intuition varassa – ja muista pitää sopivasti hauskaa!
